Friday feminism

Friday feminism on säännöllisen epäsäännöllisesti perjantaisin ilmestyvä juttusarja, jossa nostetaan esiin feministisiä asioita helposti lähestyttävässä muodossa.


Muutama feministinen juttu perjantaihin siis tarjolla, jee! Pari videota, vetoomus sekä kirjoituskutsu.

Mennäänpä asiaan:

Suostumus seksuaalisessa kanssakäymisessä (ugh, miksi kaikki kuulostaa suomeksi niin kapulakieliseltä?) soisi olevan kaikille päivänselvä asia, mutta valitettavasti näin ei ole. Tällä videolla suostumus selitetään erittäin simppelisti noin kolmessa minuutissa käyttämällä esimerkkinä teen juomista.

Whether it's tea or sex, consent is everything.

Kirjailija Chimamanda Ngozi Adichien hieno puhe, jonka loppupuoli on silkkaa kultaa. Siinä Adichie kehottaa kaikkia kirjoittavia tyttöjä unohtamaan miellyttämisen.

Liian usein itsekin kirjoittaessani modifioin tekstejäni niin, ettei kukaan vain pahoittaisi mieltään tai ymmärtäisi väärin. Mutta sehän on aivan hevonpaskaa: jos on jotain sanottavaa, se tulisi saada sanoa kuten haluaa. Tietysti oikea vihapuhe ja sen sellainen on asia erikseen, eikä nyt kyse ole siitä, vaan siitä, että uskaltaa kertoa oman tarinansa kaunistelematta.

I think that what our society teaches young girls, and I think it's also something that's quite difficult for even older women and self-professed feminists to shrug off, is that idea that likability is an essential part of you, of the space you occupy in the world, that you're supposed to twist yourself into shapes to make yourself likable, that you're supposed to hold back sometimes, pull back, don't quite say, don't be too pushy, because you have to be likable.

And I say that's bullshit.

So what I want to say to young girls is forget about likability. If you start thinking about being likable you are not going to tell your story honestly, because you are going to be so concerned with not offending, and that's going to ruin your story, so forget about likability.

And also the world is such a wonderful, diverse, and multifaceted place that there's somebody who's going to like you; you don't need to twist yourself into shapes.

- Chimamanda Ngozi Adichie

Uusi translaki nyt! Allekirjoita vetoomus täällä!

Nykyisin sukupuolen korjausprosessi pakottaa sen läpikäyvän henkilön Suomessa muun muassa sterilisaatioon ja asettaa muutenkin aivan kohtuuttomia vaatimuksia. On mahtavaa, että transihmisiä on enemmän esillä julkisuudessa (esim. Laverne Cox ja Caitlyn Jenner) ja siten tietoisuutta lisätään, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että Suomen lainsäädäntö loukkaa tässä asiassa räikeästi ihmisoikeuksia. Amnestyn vetoomuksen allekirjoittaminen lain muuttamiseksi ei vie kauaa ajastasi, lisätietoa löytyy täältä.

Subway to Venus-blogin mahtimimmi Paula peräänkuuluttaa avoimempaa keskustelua abortista ja aikoo koota nettisivun, joka nostaa abortin läpikäyneiden kokemuksia kuuluviin. Aivan huisin mahtavaa toimintaa, arvostan todella! Kannattaa lukea koko kirjoitus Paulan blogista, tässä vielä kirjoituskutsu:

[S]inä tyttö/nainen/transhenkilö/non-binary/muu, joka olet tehnyt abortin - kirjoita minulle kokemuksestasi. Email: paulahama[at]gmail.com

Kokemuksesi voi olla negatiivinen, neutraali, positiivinen, tai osittain kaikkea. Helpottunut, ristiriitainen, hämmentävä. Painotuksen haluaisin kuitenkin olevan positiivisissa  "selviytymistarinoissa".

Erityisen kiinnostunut olen kuulemaan sellaisista seikoista kuin: miksi päädyit aborttiin, millaista oli lääkärien/hoitajien toiminta, tunsitko saavasi tarpeeksi tietoa/tukea, tunsitko aborttia pyytäessäsi joutuvasi valehtelemaan (toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa Suomessa ei riitä syyksi oma tahto, vaan täytyy olla sosioekonomiset perusteet), mitkä asiat olisivat tehneet kokemuksen helpommaksi, miten vallitseva asenneilmapiiri ja median kuvaus abortista vaikuttivat sinuun, oletko avoin aborttikokemuksestasi ystävien/perheen/työkavereiden yms. kanssa vai pidätkö tiedon itselläsi.

Lisäksi: olen kiinnostunut myös aborttikokemuksista 12 raskausviikon jälkeen. Suomessa myöhäisen abortin saa vain erityisluvalla, kun taas esimerkiksi Britanniassa ja Yhdysvalloissa oikeus on yleensä automaattisesti 24 viikkoon. Myöhäiset raskaudenkeskeytykset tehdään yleensä esimerkiksi silloin, kun huomataan että sikiö on vakavasti vaurioitunut eikä toivoa selviytymisestä kohdun ulkopuolella ole. Olisin kiinnostunut kuulemaan siitä, tekeekö Suomen 12 viikon kielto myöhäisistä keskeytyksistä hankalan, vai onko erityislupa helppo saada siinä tapauksessa että komplikaatioita tulee.

Formaatti: Lähetä stoorisi ylläolevaan osoitteeseen, sopiva pituus olisi 200-500 sanaa. Valmiilla nettisivulla tarinat julkaistaisiin blogityylisesti (ilman kommentointia) joko allekirjoituksella Nimi, ikä, paikkakunta (esim. Paula, 26, Lontoo), tai vastaavasti anonyymisti jos niin haluat. Mailit luonnollisesti ovat luottamuksellisia enkä levittele niiden sisältöä (paitsi itse julkaistavan tarinan) tai email-osoitettasi mihinkään.

>>>

Kuvat: 1 & 2