Lumi kävi kylässä ja suli pois yhtä nopeasti kuin ilmestyikin.
Iloitsin valoisuudesta, surin pyöräilykauden päättymistä. Nyt taas eletään pimeydessä, mutta sentään pyörä pysyy pystyssä ilman nastoja renkaissa. Asioilla on puolensa.
Ja onhan tämä aikamoista aaltoilua aina, fiilikset vaihtelee hämmästyttävän nopeasti zen-tilasta synkkään rypemiseen.
Kaikki solmut aukeavat kuitenkin aina jostain kohtaa. Kun puhuu asioista ääneen, kirjoittaa niitä muistiin, lukee tai kuulee jonkun toisen ajatuksia ja tajuaa, että niinpä, just tolta mustakin joskus tuntuu. Niin erilaisia ja kuitenkin aika samanlaisia tässä ollaan.
"Ihminen elää, ajatella."
- Aila Meriluoto päiväkirjassaan 21.5.1967
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.