When you feel embarrassed then I'll be your pride

Mulla on taas niin paljon musiikkiasiaa, etten tiedä miten ne julkaista ilman, että mikään jää toisen varjoon. Melkein jo ärsyttää, ettei täällä ole kohta enää muuta, kuin musiikkihehkutuksia ja youtube-videoita. No, olen pahoillani, mutta nyt on vaan pakko (taas).
Friendly Firesin uutta albumia Pala voi kuunnella täältä ilman mitään (vapaavalintainen kirosana) rajoituksia. Ei voikaan, enää. No sitten Spotify, hmph... Sen tahdissa siivous ja pakkaus sujui mainiosti. Joskus pidäs kotibileet, joissa soi vain Friendly Fires ja ehkä Two Door Cinema Club. Ai ei sinne kukaan tulis, no ei varmaan. Tanssisin sitte yksin.
Sitä ihmetyksen määrää, kun Erin, siis se Nylon Beatin Erin, onkin tehnyt ihan kelvollisen soololevyn. Sehän osaa laulaa, muutenkin kuin nenällään. Ja se osaa tehdä ite omat biisinsä. Vou!
Ostin Suomessa kauan haaveilemani Death Cab For Cutien Transatlanticism-levyn (miten tuo sana onkaan niin hankala kirjoittaa?) ihan vain sen nimikappaleen perusteella, joka on yksi ihanimmista asioista joita on koskaan tehty maailmassa. Kuuntelin levyä koko lentomatkan takaisin tänne Ranskaan, sekä tänään sateisena päivänä peiton alla. Vaikka en rakastakaan jok'ikistä kyseisen bändin kappaletta samalla tavalla, kuin rakastan ihan jokaista vaikkapa Band Of Horsesin tai Bloc Partyn, niin joskus vain tulee erittäin vahva Death Cab For Cutie-olo. Sellainen hieman yksinäinen ja haikea, jolloin tarvitsee jonkun kuiskaamaan korvaan, että kaikki tulee olemaan ihan okei.

Death Cab For Cutie - Passenger Seat


Kuvat Suomivisiitin baarireissulta, kun oltiin lähes koko Kouluposse kasassa taas.