15.4.2011

Concerned mothers of the west, teach your sons how to truly love

 
Tää kappale soi mun päässä valehtelematta koko Berliinin matkan ajan (jos paria virttä ja Tomppaa ei lasketa...):
 
Nyt on Berliinin reissusta selviydytty kotiin asti. Oli kyllä huippukivaa, yleensä tuossa seurassa onkin niin tylsää... Eli lähdettiin Peven ja Mäyrän kanssa perjantai-iltana Pariisista kohti Berliiniä yöjunan luksushytissä (mikä tajuttiin vasta tulomatkalla, mutta eipäs mennä asioiden edelle) kera porkkanamuffinsien ja muiden eväiden. Lauantaiaamuna enemmän tai vähemmän pirteänä suunnistettiin meidän hostellille, joka siis sijaitsi Kreuzbergissä.
 
Lauantaina ehdittiin katsastaa myös East Side Gallery, ennen kuin suunnattiin yömenoihin. Baarissa saatiin ilmaista ruokaa, koska se olis muuten joutunut roskiin, eikä meillä ollut mitään sitä vastaan, tietenkään. Rane sheikkas tyytyväisenä mm. kanapihvin kanssa. Kill All Hipsters-meiningit oli musiikin suhteen lähes täydelliset, kuumuus vain vaivasi sen verran, että välillä piti mennä ulos puhaltelemaan pulloon.
 
 
Sunnuntaina oli vuorossa suuret markkinameiningit, joiden jälkeen nautittiin auringonpaisteesta ja löysin oikein kivan klubikamun.
 
Vierailukohteina oli myös Holocaust Memorial ja sen alla sijaitseva museo. Ei pysty käsittämään. (Suosittelen muuten katsomaan elokuvan The Pianist.)
 
Kylläpäs takkuaa nyt kirjottaminen, en jaksais selittää kaikkea yksityiskohtaisesti. No, Peve suuntasi kotia kohti työtehtäviin jo maanantaina ja jäätiin Mäyrän kanssa kahdestaan. Ehdittiin kolmistaan tarkastella vielä natsijuttuja, lisää Berliinin muuria ja syödä jäätelöä.
 
 
 
Myös sää suri Peven lähtöä sateen merkeissä. Mäyrän kanssa kierrettiin pari kirpparia, jumitettiin kahvilassa (jossa oli ehkä maailman välinpitämättömin tarjoilija), käytiin modernin taiteen museossa, syötiin superhyvää intialaista, suunniteltiin menevämme progressive techno-menoihin, mutta päädyttiinkin lähibaarista nukkumaan.. 14 tunnin kotimatka (keskiviikko-torstai) taittui yöjunassa kuuden hengen hytissä ja tuurilla siellä oli tietysti lapsiperhe... No, ei kai sillä niin väliä kun luettiin ja nukuttiin vaan.
 
 
Berliini on kyllä enemmän chill ja relax, kun Pariisi on enemmän chic. U-Bahneja kulkee harvemmin kuin metroja, mutta silti kukaan ei juokse niihin. Ihmiset tuntuu paljon rennommilta ja osaa englantia paremmin. En edes yrittänyt elvyttää täysin unohtuneita saksan taitojani... Rumempi Berliini kyllä on, vaikka graffitit onkin hullun hienoja. Mutta kaikenkaikkiaan Berliini ois lähes täydellinen - jos siellä puhuttais ranskaa.
Tulipa kuiva teksti, mutta ehkä kuvat kertoo myös jotain. Eilisen ja tämän päivän superdatailuputki katkeaa kohta iltamenoihin, hyvä vaan. Pääsykoekirjat saapui eilen, vois alkaa lukemaan. Ihan kohta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.